Metal Art - Tekijät

Tekijät

Annika Eklöf

Annika on aina ollut kiinnostunut arkeologiasta ja muinaisista kulttuureista, ja tietenkin silloin myös vanhoista koruista. Muun muassa etruskit ja viikingit ovat kehittäneet erilaisia koruja ja ketjuja virkkaamalla tai kutomalla hopea- ja kultalankaa, ja nämä korut ovat aina olleet Annikalle erityisen mielenkiintoisia. Ollessaan Saksassa vaihto-oppilaana keväällä 1994, hän oppi virkkaustekniikan, jota hän on myöhemmin kehittänyt ja edelleen käyttää koruissaan.

Saksassa hän sai myös kokeilla kaiverrusgrafiikkaa, tekniikkaa missä kaiverretaan metallilevyyn negatiivinen kuva, ja sen jälkeen painetaan se paperille. Tätä tekniikkaa Annika käytti lopputyössään Lahden Muotoiluinstituutin kultaseppäopistossa, tehdessään kolme satusormusta ja niistä satukirjan.

Myös korupiirrustus oli erityisen mukava ja korkealaatuinen oppiaine Die Zeichenakademie Hanaussa. Annika suunnittelee koruja ja piirtää esityskuvia koruideoista asiakkaille jos on tarpeen, ja on myös pitänyt korupiirrustuskursseja.

Valmistuessaan kultasepäksi vuonna 1995, Annika lähti Yhdysvaltoihin. Hän oppi Nantucket Island:lla sijaitsevassa Diana Kim England Goldsmith kultasepänateljeessa tavallisen kultasepän- ja kaivertajan työn lisäksi tekemään scrimshaw, tekniikka missä terävällä neulalla piirretään norsunluuhun kuvia, jotka sitten värjätään. Perinteisesti valaanpyydystäjät tekivät näitä kuvia valaanhampaisiin. Pohjoisnorjan Kautokeinossa Annika oli ollut Juhls' Silvergallery:ssä kesätöissä oppaana opiskeluaikana, ja palasi sitten sinne vuodeksi töihin tullessaan Yhdysvalloista takaisin. Opastyön lisäksi hän teki siellä kultasepäntöitä, sekä moderneja että perinteisiä koruja talon eri kokoelmiin, ja oppi myös tekemään saamelaisia rintakoruja, riskuja.

Vuonna 1999 Annikasta tuli yksityisyrittäjä, joka toimi omalla toiminimellä vuokrapöydällä Aurumissa vanhassa Porvoossa. Siellä hän teki käsinkaiverruksia ja omia uniikkeja koruja, jotka oli myytävänä Aurumin liikkeessä, ja piti alan kursseja sekä opiskelijoille että työväenopistolaisille.

Annika Eklöf on toukuusta 2001 lähtien jatkanut kaivertajamestari Jorma Hietasen työtä Eerikinkadulla kun tämä jäi eläkkeelle, ja on sen jälkeen pääasiassa työskennellyt käsinkaivertajana. Perinteisten kaiverrustöiden, kuten kihla- ja vihkisormukset, pöytähopeaa ja kastelahjojen lisäksi, hän on muun muassa kaivertanut faksimilejä (identtinen nimen allekirjoitus) hopeaan ja pronssiin, ornamentteja ja teksteja sormusten ulkopuolelle sekä perinteisiä piispanristejä. Annika on kaivertanut myös aatelisvaakunoita ja aseita.

Kultasepäntöitäkään Annika ei ole jättänyt kokonaan, vaan tekee mm. hopeisia ja kultaisia virkattuja ketjuja myyntiin ja tilaustyönä miehensä Petri Eklöfin kanssa työhuoneessa Yrjönkadulla 32.

Petri Eklöf

Kultaseppä Petri Eklöf ei koskaan haaveillut kultasepän ammatista. Armeijassa olessaan vuonna 1992, hän tutustui saksalais-suomalaiseen varusmieheen, jolla oli suurikokoinen erikoinen koru joka oli korkeatasoista käsityötä. Hän ihastui esineen taidokkaaseen työjälkeen, ja häneen heräsi mielenkiinto tehdä itselleen jotain vastaavaa. Petri tarvitsi teknistä apua valamisessa ja tietoutta valumuottien valmistukseen, ja muuhun ammattiin liittyviin nikseihin. Hankkiessaan materiaalia korua varten hän sai helsinkiläisen kultasepän yhteystiedot. Petri sai ensimmäisen korunsa pian valmiiksi kotona itse kyhätyllä työpöydällä vaatimattomin välinein vanhemman tekijän ohjeet mielessään. Petri on koulutettu aivan toiselle alalle; työ kultasepänalalla on kouluttanut hänet sepäksi.

Korun pikku hiljaa valmistuessa Petrin oppi-isä totesi että "kyllä sä näköjään osaat tehdä näitä" ja kysyi vielä että "millä sä tänkin oot vääntäny?" Petrin harrastus otti ensimmäinen askel kohti ammattia, kun hänen puhelimensa soi ja oppi-isä sanoi "mulla olis sulle duuni". Petri meni seuraavana päivänä hänen liikkeeseensä. Oppi-isä pyysi valmistamaan suurikokoisen kantasormuksen valumuotin, jonka päälle tuli iso Davidintähti. Kun sormus oli valettu, oppi-isä kysyi "haluisitko kokeilla putsata tän"?. Niin hän teki ensimmäistä tilaustyötään sitä kuitenkaan niin ajattelematta. Petri teki vaatimattomalla työpöydällä töitä kotona jonkin aikaa huomaamatta lipuvansa kohti uutta ammattia. Noin puolen vuoden tuntemisen jälkeen, oppi-isä oli ottanut Petrin töihin, tosin palkkaa ei maksettu (tuskin satasta tai kahta silloin tällöin voidaan sellaisena pitää). Aika kului, työmäärä lisääntyi, ja pian oppi-isä pyysi verokorttia. Nyt oltiin töissä arvostetussa kultasepänliikkeessä ilman opiskelua, työhakemusta tai työhönottohaastattelua.

Työ liikkeessä oli monipuolista; korjauksia, tilaustöitä, suuria sormuseriä ja korujen suunnittelua. Parhaina viikkoina käsien läpi kulki jopa 160 sormusta ja työtahti oli tappava. Petri kertoo että usein oli kyyneleet silmissä - ei siksi että olisi itkettänyt, vaan paremminkin että nauru oli herkässä. Usein työnteon lomassa sattui hauskoja kommelluksia. Kaikista parhaat naurut kuitenkin saatiin irti kun Petri oli liimannut asiakkaan helmikorvakorut vahingossa pöytään kiinni ja asia huomattiin vasta kun niitä tultiin hakemaan. Tilanteesta selvittiin kuitenkin ilman että asiakas huomasi mitään ja helmetkään eivät vahingoittuneet millään lailla. Kultasepäntyö sopi Petrille hyvin, pikkutarkka ja pedantti luonne viihtyi kiiltävien esineiden parissa kuin harakka. Samalla nälkä myös kasvoi tehdä itselle mitä huimaavampia koruja. Pitkän työuran aikana kehittyi nopeutta, rutiinia, kyky lukea asiakkaiden ajatuksia ja tehdä yksinkertaisimmistäkin kuulakärkikynäpiirustuksista asiakkaan ajatuksienmukaisia koruja ja sormuksia. Vuodet kuluivat nopeasti ja taidot karttuivat ja halu lähteä itsenäiseksi yrittäjäksi alkoi pyöriä mielessä. Vuonna 2001 Petri siirtyi kaivertajamestari Jorma Hietasen vanhoihin tiloihin vaimonsa Annika Eklöfin kanssa. Lähtö ei tapahtunut ovet paukkuen vaikka ei oppi-isän huulilla hymy värehtinytkään. Pitkäaikainen työsuhde päättyi ystävällisessä hengessä ja ystävyys jatkuu edelleen. He tapaavat toisiaan päivittäin, työhuoneiden välimatka on alle kilometrin.

Omalla verstaalla työt alkoivat pienestä asiakasmäärästä, joka alkoi kasvaa hyvin nopeasti: Puolen vuoden jälkeen verstaalla vietettiin jopa öitä. Kultasepän ja kaivertajan palvelujen saaminen samasta paikasta toi runsaasti yritysasiakkaita, työtahti jatkui pian yhtä kiivaana kuin oppi-isällä. Vanhoista tiloista jouduttiin pian lähtermään ja nyt palvellaan Yrjönkadulla 32 ydinkeskustassa.



	Kultasepäntyöt Kaiverrustyöt Suunnittelupalvelut Tekijät Yhteystiedot


	Tekijät Annika Eklöf Annika on aina ollut kiinnostunut arkeologiasta ja muinaisista kulttuureista, ja tietenkin silloin myös vanhoista koruista. Muun muassa etruskit ja viikingit ovat kehittäneet erilaisia koruja ja ketjuja virkkaamalla tai kutomalla hopea- ja kultalankaa, ja nämä korut ovat aina olleet Annikalle erityisen mielenkiintoisia. Ollessaan Saksassa vaihto-oppilaana keväällä 1994, hän oppi virkkaustekniikan, jota hän on myöhemmin kehittänyt ja edelleen käyttää koruissaan. Saksassa hän sai myös kokeilla kaiverrusgrafiikkaa, tekniikkaa missä kaiverretaan metallilevyyn negatiivinen kuva, ja sen jälkeen painetaan se paperille. Tätä tekniikkaa Annika käytti lopputyössään Lahden Muotoiluinstituutin kultaseppäopistossa, tehdessään kolme satusormusta ja niistä satukirjan. Myös korupiirrustus oli erityisen mukava ja korkealaatuinen oppiaine Die Zeichenakademie Hanaussa. Annika suunnittelee koruja ja piirtää esityskuvia koruideoista asiakkaille jos on tarpeen, ja on myös pitänyt korupiirrustuskursseja. Valmistuessaan kultasepäksi vuonna 1995, Annika lähti Yhdysvaltoihin. Hän oppi Nantucket Island:lla sijaitsevassa Diana Kim England Goldsmith kultasepänateljeessa tavallisen kultasepän- ja kaivertajan työn lisäksi tekemään scrimshaw, tekniikka missä terävällä neulalla piirretään norsunluuhun kuvia, jotka sitten värjätään. Perinteisesti valaanpyydystäjät tekivät näitä kuvia valaanhampaisiin. Pohjoisnorjan Kautokeinossa Annika oli ollut Juhls' Silvergallery:ssä kesätöissä oppaana opiskeluaikana, ja palasi sitten sinne vuodeksi töihin tullessaan Yhdysvalloista takaisin. Opastyön lisäksi hän teki siellä kultasepäntöitä, sekä moderneja että perinteisiä koruja talon eri kokoelmiin, ja oppi myös tekemään saamelaisia rintakoruja, riskuja. Vuonna 1999 Annikasta tuli yksityisyrittäjä, joka toimi omalla toiminimellä vuokrapöydällä Aurumissa vanhassa Porvoossa. Siellä hän teki käsinkaiverruksia ja omia uniikkeja koruja, jotka oli myytävänä Aurumin liikkeessä, ja piti alan kursseja sekä opiskelijoille että työväenopistolaisille. Annika Eklöf on toukuusta 2001 lähtien jatkanut kaivertajamestari Jorma Hietasen työtä Eerikinkadulla kun tämä jäi eläkkeelle, ja on sen jälkeen pääasiassa työskennellyt käsinkaivertajana. Perinteisten kaiverrustöiden, kuten kihla- ja vihkisormukset, pöytähopeaa ja kastelahjojen lisäksi, hän on muun muassa kaivertanut faksimilejä (identtinen nimen allekirjoitus) hopeaan ja pronssiin, ornamentteja ja teksteja sormusten ulkopuolelle sekä perinteisiä piispanristejä. Annika on kaivertanut myös aatelisvaakunoita ja aseita. Kultasepäntöitäkään Annika ei ole jättänyt kokonaan, vaan tekee mm. hopeisia ja kultaisia virkattuja ketjuja myyntiin ja tilaustyönä miehensä Petri Eklöfin kanssa työhuoneessa Yrjönkadulla 32. Petri Eklöf Kultaseppä Petri Eklöf ei koskaan haaveillut kultasepän ammatista. Armeijassa olessaan vuonna 1992, hän tutustui saksalais-suomalaiseen varusmieheen, jolla oli suurikokoinen erikoinen koru joka oli korkeatasoista käsityötä. Hän ihastui esineen taidokkaaseen työjälkeen, ja häneen heräsi mielenkiinto tehdä itselleen jotain vastaavaa. Petri tarvitsi teknistä apua valamisessa ja tietoutta valumuottien valmistukseen, ja muuhun ammattiin liittyviin nikseihin. Hankkiessaan materiaalia korua varten hän sai helsinkiläisen kultasepän yhteystiedot. Petri sai ensimmäisen korunsa pian valmiiksi kotona itse kyhätyllä työpöydällä vaatimattomin välinein vanhemman tekijän ohjeet mielessään. Petri on koulutettu aivan toiselle alalle; työ kultasepänalalla on kouluttanut hänet sepäksi. Korun pikku hiljaa valmistuessa Petrin oppi-isä totesi että "kyllä sä näköjään osaat tehdä näitä" ja kysyi vielä että "millä sä tänkin oot vääntäny?" Petrin harrastus otti ensimmäinen askel kohti ammattia, kun hänen puhelimensa soi ja oppi-isä sanoi "mulla olis sulle duuni". Petri meni seuraavana päivänä hänen liikkeeseensä. Oppi-isä pyysi valmistamaan suurikokoisen kantasormuksen valumuotin, jonka päälle tuli iso Davidintähti. Kun sormus oli valettu, oppi-isä kysyi "haluisitko kokeilla putsata tän"?. Niin hän teki ensimmäistä tilaustyötään sitä kuitenkaan niin ajattelematta. Petri teki vaatimattomalla työpöydällä töitä kotona jonkin aikaa huomaamatta lipuvansa kohti uutta ammattia. Noin puolen vuoden tuntemisen jälkeen, oppi-isä oli ottanut Petrin töihin, tosin palkkaa ei maksettu (tuskin satasta tai kahta silloin tällöin voidaan sellaisena pitää). Aika kului, työmäärä lisääntyi, ja pian oppi-isä pyysi verokorttia. Nyt oltiin töissä arvostetussa kultasepänliikkeessä ilman opiskelua, työhakemusta tai työhönottohaastattelua. Työ liikkeessä oli monipuolista; korjauksia, tilaustöitä, suuria sormuseriä ja korujen suunnittelua. Parhaina viikkoina käsien läpi kulki jopa 160 sormusta ja työtahti oli tappava. Petri kertoo että usein oli kyyneleet silmissä - ei siksi että olisi itkettänyt, vaan paremminkin että nauru oli herkässä. Usein työnteon lomassa sattui hauskoja kommelluksia. Kaikista parhaat naurut kuitenkin saatiin irti kun Petri oli liimannut asiakkaan helmikorvakorut vahingossa pöytään kiinni ja asia huomattiin vasta kun niitä tultiin hakemaan. Tilanteesta selvittiin kuitenkin ilman että asiakas huomasi mitään ja helmetkään eivät vahingoittuneet millään lailla. Kultasepäntyö sopi Petrille hyvin, pikkutarkka ja pedantti luonne viihtyi kiiltävien esineiden parissa kuin harakka. Samalla nälkä myös kasvoi tehdä itselle mitä huimaavampia koruja. Pitkän työuran aikana kehittyi nopeutta, rutiinia, kyky lukea asiakkaiden ajatuksia ja tehdä yksinkertaisimmistäkin kuulakärkikynäpiirustuksista asiakkaan ajatuksienmukaisia koruja ja sormuksia. Vuodet kuluivat nopeasti ja taidot karttuivat ja halu lähteä itsenäiseksi yrittäjäksi alkoi pyöriä mielessä. Vuonna 2001 Petri siirtyi kaivertajamestari Jorma Hietasen vanhoihin tiloihin vaimonsa Annika Eklöfin kanssa. Lähtö ei tapahtunut ovet paukkuen vaikka ei oppi-isän huulilla hymy värehtinytkään. Pitkäaikainen työsuhde päättyi ystävällisessä hengessä ja ystävyys jatkuu edelleen. He tapaavat toisiaan päivittäin, työhuoneiden välimatka on alle kilometrin. Omalla verstaalla työt alkoivat pienestä asiakasmäärästä, joka alkoi kasvaa hyvin nopeasti: Puolen vuoden jälkeen verstaalla vietettiin jopa öitä. Kultasepän ja kaivertajan palvelujen saaminen samasta paikasta toi runsaasti yritysasiakkaita, työtahti jatkui pian yhtä kiivaana kuin oppi-isällä. Vanhoista tiloista jouduttiin pian lähtermään ja nyt palvellaan Yrjönkadulla 32 ydinkeskustassa.